Articles

Joosua, Nuunin poika (3): Miten häntä suosittiin (4. Moos. 27.18-23)

Hänen vihkimyksensä johtajaksi

Mooseksen palvelutyö oli nyt päättymässä. Hinta siitä, että ei liikuta oikein Jumalan ilmoitetun tahdon mukaisesti, on hyvin kallis, ja meidän on hyvä tarkastella Herran toimintaa Mooseksen kanssa. Hänen tottelemattomuutensa, kun hän ei puhunut kalliolle, jotta se toisi vettä (4. Moos. 20.11), oli se tapahtuma, joka esti häntä viemästä Israelia lupauksen maahan. Liian usein emme tunnista ehdottoman kuuliaisuuden välttämättömyyttä ja ajattelemme, että Jumalalle kelpaa mikä tahansa, kunhan se on tarpeeksi lähellä totuutta. Tämä tapaus opettaa meille, että meidän on pidettävä kiinni Jumalan tahdosta poikkeamatta, tai sillä voi olla suuria seurauksia, erityisesti Kristuksen tuomioistuimella.

Mooseksen epäonnistuminen pilasi kauniin tyypin Herran Jeesuksen työstä. Kun Mooses ensimmäisen kerran löi kallioon (2. Moos. 17.6), se oli terävä lohkare, ja se puhui siitä, että Jumalan Kristus lyötiin ristillä tuomaan Jumalan Hengen hyvää omilleen. Tilaisuudessa (4. Moos. 20.10-11), joka johti siihen, että Mooses ei päässyt Kanaaniin (4. Moos. 27), se oli korkea kallio, ja se puhuu Kristuksesta korotettuna. Herraa, joka on korotettu, ei enää lyödä, ja Mooses pilasi ihanan tyypin.

Maksua Jumala ei vaadi kahteen kertaan, Ensin vertavuotavan Vakaumukseni kädestä ja sitten taas minun kädestäni. (Augustus Toplady)

Ensimmäisellä kerralla, kun Mooses löi kalliota, esiteltiin Joosua, joten tällä toisella kerralla Joosua tuodaan jälleen kerran esiin ottamaan kansan johto. Nyt hänen ei ole tarkoitus taistella Amalekia vastaan, vaan kohdata ne jättiläiset, jotka hän oli nähnyt neljäkymmentä vuotta aikaisemmin ja jotka nyt olisivat hänelle esteenä. Mooses edustaa lakia, eikä laki voi tuoda meitä Jumalan siunauksiin. Sen on oltava Joosua, joka, kuten tulemme näkemään, on selvä Kristuksen tyyppi.

Joosuan vihkimiseen johtajaksi liittyi useita asioita, jotka leimasivat hänet hänen tulevaa palvelutehtäväänsä varten. Huomaamme ensinnäkin, että kyseessä oli jumalallinen kutsu (jae 18), joka erotti hänet Jumalan työhön. Joosua ei ottanut vastuuta israelilaisten johtamisesta lihallisesti, kuten Abimelek teki tuomarien 9. luvussa. Jälkimmäinen oli mies, joka pyrki etulyöntiasemaan hinnalla millä hyvänsä, jopa veljiensä teurastamiseen asti. Kansa ei kyennyt kukistamaan häntä, ennen kuin Jumala mielistyi siihen, että eräs nainen pudotti ”myllynkiven palan Abimelekin pään päälle” (9.53) Sikemin ympärillä käydyssä taistelussa. Valitettavasti tällaisia on keskuudessamme tänäkin päivänä, ja meidän on jätettävä heidät Jumalan käsiin.

Joosuan kutsumus oli aivan toisenlainen – Herra oli se, joka nimitti hänet ja ilmoitti tämän Moosekselle. Jumala itse toi hänet näkyviin. Se ei ollut vain jumalallinen kutsu, vaan se oli varma kutsu. Ei voitu erehtyä siitä, että Herra halusi Joosuan, eikä kenenkään muun, tekevän tätä työtä. Moosesta kehotettiin: ”Ota mukaasi Joosua, Nuunin poika” (jae 18). Tämä ei ollut ”kenen tahansa” työ, eikä se ollut Mooseksen mukaista. Toisinaan löydämme miesten valitsemia miehiä, joilla ei ole jumalallista hyväksyntää Jumalan perinnön johtamisen suureen työhön. Joosuan kohdalla ei ole tehty virhettä sen suhteen, kuka oli Jumalan mies viemään kansaa maahan.

Joosua nähdään myös hartaana miehenä, ”jossa on henki” (jakeessa 18); tällainen on tämä Jumalan mies. Hänen kokemuksensa siitä, että hän oli Mooseksen kanssa vuorella, että hän seisoi Mooseksen kanssa kansojen syntiä vastaan ja että hän pysyi majassa (2. Moos. 33.11), paljastavat Joosuan hengellisen luonteen, ja me näemme nyt, että se johtui siitä, että hän oli, kuten edellä todettiin, mies, ”jossa on henki”. Joosua on yksi monista Vanhan testamentin henkilöistä, jotka olivat täynnä Henkeä, kuten Johannes Kastaja (Lk 1.15), hänen äitinsä (Lk 1.41) ja isänsä (Lk 1.67), jotka kaikki kuuluvat Vanhan testamentin talouteen. Ero näiden kahden aikakauden välillä Jumalan ja ihmisten välisessä kanssakäymisessä on se, että Vanhassa testamentissa Pyhä Henki saattoi jättää ne, jotka olivat täyttyneet Hengellä, kun taas tässä nykyisessä ajassa ”hän asuu teidän luonanne ja on oleva teissä” (Joh. 14.17).

Kun tulemme jakeeseen 19, Joosua on merkitty omistautuneeksi mieheksi. Hänet asetetaan pappi Eleasarin ja koko seurakunnan eteen, ja voidaan nähdä mies, joka kulkee pappien johdolla. Lihalla ei ole sijaa Jumalan asioissa, ja niiden, jotka ryhtyvät johtotehtäviin, on liikuttava omistautuneesti ja hengellisesti koko kansan nähtäväksi. Kun hänen on määrä jakaa maa kansalle, sen on jälleen tapahduttava pappismaisesti katsellen ja auttaen Jumalan tahdon ilmaisemista (4. Moos. 34.16-17).

Seuraavassa jakeessa (jae 20) näemme, miten hänestä tulee nimetty mies. Mooseksen tulee panna ”osa kunniaasi hänen päällensä”. Tämä tuo mieleen tilaisuuden, jolloin Elian manttelin otti päälleen Elisa, joka lähtiessään löi Jordanin vettä, jotta hän voisi kulkea sen yli (2. Kun. 2.14). Joosuan oli pian määrä toimia samalla tavalla, jotta israelilaiset pääsisivät yli luvattuun maahan. Mitä tahansa Mooseksen ja Joosuan välillä tapahtuikin (sillä meille ei kerrota, mitä tapahtui), se toteutettiin ilmeisesti kansan keskellä, sillä se tapahtui, ”jotta koko israelilaisten seurakunta olisi kuuliainen”. Heidän tuli tunnustaa, että Joosua oli nyt virallinen johtaja, ja vastuu siitä, että heidät vietäisiin heidän perintömaahansa, oli hänen harteillaan.

Jotta tällainen mies voisi ryhtyä johtajaksi, hänen on oltava riippuvainen ihminen, sellainen, joka odottaa jumalallista johdatusta kaikessa, mitä hän aikoo toteuttaa. Tätä varten ”hänen on seisottava pappi Eleasarin edessä, joka kysyy häneltä neuvoa Urimin tuomion jälkeen Herran edessä” (jakeessa 21). Toisin kuin Eesau, joka lihalla liikkeellä ollessaan menetti kaiken, mitä hänen olisi pitänyt saada, Joosuan on määrä saada opastusta ylipapin rintakilvessä olevasta Urimista. Tämän kiven oli määrä paljastaa Jumalan tarkoitus pyhille kaikissa olosuhteissa, joiden läpi heidän oli määrä kulkea. Joosua ei ota vastuuta kysymättä ensin Herran mieltä ylipapin kädestä. Herra oli se, joka aikoi johtaa tietä: ”Hänen sanansa mukaan he lähtevät, ja hänen sanansa mukaan he tulevat, sekä hän että kaikki israelilaiset hänen kanssaan, koko seurakunta”. Jos Jumalan tahto aikoi toteutua, kaikkien oli toimittava jumalallisen ilmoituksen mukaisesti. Meitä kutsutaan ”kuuliaisuuteen… Jeesukselle Kristukselle” kääntymyksessämme (1. Piet. 1.2). Näemme, että Herralla oli edessään vain Isän tahto, kun Hän liikkui tässä maailmassa. Jos aiomme Joosuan tavoin tehdä jotakin Jumalan hyväksi, meidän on aina etsittävä Herran mieltä, ennen kuin uskallamme ryhtyä mihinkään työhön Hänen hyväkseen. Mitä tulee seurakuntaan, meidän on aina liikuttava Hänen ilmoitetun tahtonsa mukaisesti. Monet näyttävät hylkäävän Herran oikean tien ja keksivät kaikenlaista tekosyytä toiminnalleen.”

Nyt huomaamme, että Joosua asetetaan kansan eteen näytetyksi mieheksi (jakeet 22-23). Mooses näytti esimerkkiä kuuliaisuudesta, kun hän ”teki niin kuin Herra häntä käski”. Näiden ilmaisujen pitäisi olla meille johdatuksen lähteenä ja saada meidät pyrkimään aina liikkumaan vain Jumalan tahdon mukaan. Joosuan asettamisessa seuraavaksi johtajaksi on huomionarvoista, että ennen kuin hänet asetettiin kansan eteen, hänen piti seistä pappi Eleasarin edessä (jakeet 19,21,22). Tämä kampanja ei ole ihmisten, vaan Jumalan tahdon mukainen, ja kaikki asiat hänen kanssaan olisi toteutettava papillisella tarkkanäköisyydellä, tunnistamalla Jumalan mieli liikkeissämme. Joosuan vihkimisessä näkyy kiitoksen käsi ja Jumalan tahto toteutuu.

Jatkuu vielä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.